Gritty B on bassotaajuuksien värittämä tanssillinen trippi tyttöyteen ja takaisin. Vahvasti liikkeeseen ja äänen luottava teos rakentuu näyttämölle kahden tanssijan ja sähköbasistin voimin. Gritty B sukeltaa kriittisesti mutta riemulla disconostalgiaan, aikaan jolloin sosiaalisen median tilalla oli vielä päiväkirja ja vessan seinä.

Tanssija-koreografit Johanna Elovaara ja Reetta-Kaisa Iles, muusikko Ville Rauhala sekä skenografi Mirkka Nyrhinen jatkavat hedelmällistä yhteistyötään. Gritty B on jatkoa näyttämöteokselle We Called Her Bertha, joka sai ensi-iltansa Helsingissä syksyllä 2021. Siinä missä ensimmäinen osa täytti näyttämön vahvalla visuaalisuudellaan, rikkoo toinen osa katsoja/esiintyjä-suhdetta ja tulee iholle.

We Called Her Bertha perustui valtaviin hameisiin puettujen androgyynien hahmojen hypnoottiseen unisonoon. Gritty B esittelee samat, keskenään lähes identtiset hahmot, nyt täysin uudessa tyylilajissa. Ensimmäisessä osassa kehollinen metamorfoosi kuljettaa katsojaa kontrabasson sävelin runollisesti ajassa, muistoista haaveisiin. Toinen osa käsittelee myös muistoja ja haaveita, mutta pikemmin räikeän humoristisesti kuin runollisesti. Kontrabassokin on vaihtunut sähkösoittimeen, kun Rauhalan säveltämän ja sanoittaman 1980-90 -lukujen suuntaan nojailevan indie-electronican siivillä tanssitaan tyttöyteen ja takaisin.

Tällä kertaa työryhmä palaa omaan nuoruuteensa 80-luvun lankapuhelimien, minihameiden ja itse keksittyjen discohittien maailmaan. Teoksessa pohditaan nykyaikaa peilaten sitä esiintyjien omaan nuoruuteen.  Voiko keski-ikäinen nainen vielä päivittää kehoidentiteettinsä tälle vuosikymmenelle?

Gritty B elää ja hengittää vimmaisen 2020-luvun tahtiin, kuin todisteena siitä, että nuori ja vanha, mennyt ja tämä hetki, ovatkin ehkä saman asian eri puolia, lopulta vain perspektiivikysymys?