We Called her Bertha on kahden tanssijan ja kontrabasistin toteuttama hypnoottinen näyttämöteos, jossa kehollinen metamorfoosi kuljettaa katsojaa ajassa nuoruudesta vanhuuteen, muistoista haaveisiin. Maalauksellisessa teoksessa toiveet muuttuvat todellisuudeksi, maisemat vääristyvät ja ajan kulku on arvaamatonta.
Esityksen koreografien, Elovaaran ja Ilesin, taival teoksen tematiikan ja muotokielen parissa alkoi jo vuosia sitten Kaukaa Haettua -tanssiteoksen yhteydessä. Erään kohtauksen aihe ja muoto jäivät kaikumaan molempien alitajuntaan ja oli selvää että tähän tullaan palaamaan uudelleen. Yli kymmenen vuoden jälkeen, syksyllä 2020, hetki oli oikea ja säveltäjä Ville Rauhalan ja skenografi Mirkka Nyrhisen tuomien uusien näkökulmien myötä siemenestä alkoi kasvaa kokonainen näyttämöteos.
Teoksen puvustaja Mirkka Nyrhinen palkittiin vuonna 2021 Pukusäde -palkinnolla We Called Her Bertha -teoksen puvustuksesta.
Teoksessa ehkä kiinnostavinta on hapuilevuuden ja selkeyden yhdistelmä. – Maria Säkö, Helsingin sanomat, 18.9.2021
Lue Maria Säkön arvio kokonaisuudessaan täältä
Esityksen kesto: 45 min
Teos sai ensi-iltansa 15.9.2021
Työryhmä
Esiintyjät: Johanna Elovaara, Reetta-Kaisa Iles, Ville Rauhala
Koreografia: Johanna Elovaara, Reetta-Kaisa Iles
Musiikki: Ville Rauhala
Pukusuunnittelu: Mirkka Nyrhinen
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Valokuvat: Mortti Saarnia & Kim Saarinen
Tuotanto: Tanssiteatteri Tsuumi ja työryhmä
Teoksen toteuttamista tukee Taiteen edistämiskeskus
Esitykset
We Called Her Bertha -tanssielokuva
Tanssivirtaa Tampereella toi ensi-iltaan näyttämöteoksen We Called Her Bertha puitteissa toteutetun samannimisen tanssielokuvan. Koronan myötä näyttämöteoksen ensi-illan siirryttyä puolella vuodella päätettiin toteuttaa tanssielokuva, joka sai ensiesityksensä Tanssivirtaa Tampereella -festivaalilla keskiviikkona 8.12.2021.
We Called Her Bertha on tanssitaiteilijoiden Johanna Elovaara ja Reetta-Kaisa Iles sekä valokuvaaja-kuvataiteilija Mortti Saarnian ohjausyhteistyö. Elokuvassa Elovaaran ja Ilesin esittämät hahmot hakevat suhdettaan ympäröivään tilaan kuin ansaan jääneet estraditaiteilijat, jotka eivät tiedä mitä tehdä tällä uudella todellisuudella. Elokuvassa on selkeä viittaus COVID-19 ahdinkoon, jota esittävät taiteilija saivat kokea pitkän esityskiellon aikana.